Kantamisesta

Lapsen kantaminen on ikivanha ja kautta maailman käytössä oleva lapsenhoitotapa. Viime vuosina se on myös länsimaissa alkanut uudelleen yleistyä. Kantaminen tuo paitsi helpotuksen hoitajalle, myös turvallisuuden ja läheisyyden tunteen lapselle. Lisäksi kantaminen edistää lapsen kehitystä, sillä sammakkoasento on hyvä lapsen lonkkien kehityksen kannalta ja liike kehittää tasapainoa ja lihaksistoa. Lainahaikaran perustajat kertovat alla omista kantamiskokemuksistaan.

Kantoreput ja -liinat otimme Lainahaikaran valikoimiin, koska meillä on kahdenlaisia kokemuksia kantamisesta. Toinen meistä koki kantamisen molemmille osapuolille hyväksi ja sopivavaksi. Tämä lapsi ei halunnut ollenkaan nukkua yksin, sänkyyn oli ihan turha häntä yrittää nukuttaa. Lapsi kaipasi hyvin paljon läheisyyttä ja syliä. Siksi tämä lapsi saikin nukkua kaikki päiväunensa ensin liinassa ja myöhemmin repussa. Lapsi oli rauhallinen, tyytyväinen, nukahti nopeasti ja nukkui hyvin kannettaessa. Lapsi ei metelistä tai liikkeestä hermostunut ja siksi normaalit kotityöt sujuivat lapsen unienkin aikana: tietokoneen käyttö, ruuan laitto, ompelukoneella ompeleminen ja jopa imurointi onnistuivat ongelmitta. Lapsi nukkui n. 1,5-vuotiaaksi asti kaikki päiväunensa repussa ja sen jälkeen hän yhtäkkiä alkoi itsekin haluta nukkua unensa omassa sängyssä. Senkin jälkeen reppu oli kuitenkin käytössä mm. sieniretkillä ja äidin imuroidessa. Ja nuhaisena lapsi myös nukkui päiväunensa repussa, sillä pystyasento helpottaa nuhaisen oloa. Tämä äiti koki kantamisen ihan mahtavana apuna ja helpotuksena lapsenhoitoon, kun ennen liinailun aloittamista äiti koki, ettei saa ikinä mitään tehtyä. Lisäksi se tuntui oikealta tavalta vastata lapsen suureen läheisyyden tarpeeseen, kun lasta ei tarvinnut "väkisin" yrittää totuttaa omassa sängyssä nukkumiseen, vaan lapsi sai olla jatkuvasti äidin lähellä.

Toisen meistä kokemukset ovat lähes päinvastaisia. Hänen lapsensa nukkui ajoittain uniaan liinassa ja repussa, mutta lapsi ei missään vaiheessa juurikaan pitänyt kantamisesta. Totutteleminen kantamiseen kesti kauan ja senkin jälkeen lapsi ei selvästikään oikein halunnut olla kannettavana. Lapsi oli välillä helppo saada nukahtamaan reppuun, mutta hän ei sietänyt lainkaan meteliä uniensa aikana. Äiti ei siis unien aikana voinut tehdä oikein mitään, kun lapsi heräsi liikkeeseen ja pieneenkin meteliin. Tämä lapsi ei myöskään samalla lailla kaivannut fyysistä läheisyyttä, vaan jo pienestä pitäen viihtyi myös omissa oloissaan ja omissa leikeissään. Tälle perheelle kantaminen jäi vain sivurooliin.

Useimmat kokevat kantamisen ainakin joissakin tilanteissa hyvänä. Jotkut lapset eivät kuitenkaan kerta kaikkiaan pidä kantamisesta - ehkä he ovat juuri em. lapsen tavoin herkkiä kaikille "häiriöille" tai eivät vain pidä siitä, että liina ja reppu rajoittavat liikkumista. Lasten synnynnäinen läheisyyden tarve on myös erilainen. Välillä tuntuu siltä, että kantamista hehkutetaan tietyissä piireissä hyvin paljon ja tämän jälkimmäisen ryhmän vanhempia syyllistetään siitä, että he eivät halua tarjota lapselleen lapsen suuresti tarvitsemaa läheisyyttä. Toisaalta välillä kuulee myös kaikuja vanhasta ajattelutavasta, että lasta ei pidä totuttaa "liian hyvään" tai muuten lapsi ei itsenäisty ja kasvaa ikuisesti turvaa tarvitsevaksi nössöksi. No, nämä ovat kärjistyksiä. Suurin osa kai ajattelee niin, että lasta kuunnellen pärjää parhaiten. Lainahaikara tarjoaakin hyvän mahdollisuuden kokeilla, kumpaan ryhmään te tai lapsenne kuuluvat. Liinan tai repun voi vuokrata niin pitkäksi aikaa, että mieltymyksenne selviävät. Ja vinkkinä myös: liina tai reppu voi olla hyvä apuväline ulkomaan matkoilla, vaikka kotona muuten vaunuja muuten suosisittekin.

 

Kantaminen eri ikävaiheissa

Liinassa ja repussa kantaminen on eri ikävaiheissa erilaista. Ihan pienellä lapsella, suunnilleen yhteen ikävuoteen asti, kantaminen tarkoittaa useimmiten nukkumista. Lapsi ei oikein pysy hereillä kannettaessa ja liina tai reppu onkin kätevä paikka päiväunille. Vauvat eivät myöskään useinkaan suostu olemaan liinassa tai repussa hereillä ja saattavat myös heti herättyään alkaa rimpuilla liinasta pois.

Pienillä vauvoilla kantaminen voi tulla avuksi myös koliikkivaivoihin. On tunnettua, että koliikista kärsivät vauvat hyötyvät pystyasennosta ja kantamisesta, jolloin liina tai reppu on avuksi vanhemmalle ja helpotukseksi vauvalle, vaikka kantaminen koliikin helpottamisen myötä jäisikin muuten pois. 

Isommalla lapsella, noin 1-1,5 vuoden iästä alkaen, kantaminen alkaa toimia myös muutenkin kuin unien aikana. Lapset alkavat viihtyä repussa hereillä ollessa ja reppu voi tulla avuksi esim. ulkoiluihin, kaupassa käyntiin tai esim. kotitöiden ajaksi. Lapset myös monesti pitävät repussa matkustamisesta, kun siellä on mukava ja lämmin olla ja näkymät ympäristöön esteettömät. Monet lapset myös rauhoittuvat kannettaessa ja esim. vilkkaan lapsen kanssa kaupassa käynti on helpompaa, kun taaperon voi pistää reissun ajaksi reppuun.

 

Käytännön vinkkejä

Vauvaa voi alkaa kantaa kaksiviikkoisesta alkaen. Ihan pienelle liina on paras vaihtoehto, mutta Wompat-repulla voi alkaa kantaa 4 kk iästä alkaen. Totuttelemiseen pitää varata aikaa, sillä harva lapsi viihtyy heti liinassa tai repussa. Ensimmäiset kokeilut päättyvät todennäköisesti ahdistuneeseen itkuun (joskus äidinkin), mutta muutaman yrityksen jälkeen alkaa jo hahmottua, pitääkö kyseinen lapsi kantamisesta lainkaan. Aluksi lapsi ei joka tapauksessa todennäköisesti siedä liinassa oloa kuin muutaman minuutin, mutta pikkuhiljaa kantoaikaa voi pidentää.

Ennen liinailun tai repun käytön aloittamista pitää tutustua niiden oikeaan käyttöön. Tärkeää on, että lapsen asento on ns. sammakkoasento, jolloin lapsen lonkat ovat oikeassa asennossa ja selkä ei kuormitu. Ohjeita liinasidontoihin löytyy mm. Kantoliinakanavan sivuilta. Liinalapsen sivuilla on myös hyvät ohjeet kantoliinan ja tietysti myös Wompat-kantorepun käyttöön.

Helpointa on, jos ensimmäiseen kokeiluun saa avuksi henkilön, jolla on kokemusta kantamisesta - tai edes kokemattomankin toisen aikuisen. Sidontojen tekeminen voi olla yllättävän vaikeaa ja ohjeiden hahmottaminen imetys-/unenpuutedementiassa hankalaa. Sinnikkyyttäkin tarvitaan, sillä sidontojen tekemisen oppimiseen menee aikaa. Vasta muutaman yrityksen jälkeen alkaa oppia, kuinka kireälle liina missäkin vaiheessa pitikään vetää. Repun käyttö on paljon yksinkertaisempaa ja siksi monen liinailijat vaihtavatkin reppuun heti kun se on mahdollista. Jos kaipaat kantamisen opetteluun kokenutta avustajaa, Kantoliinayhdistyksestä löytyy vapaaehtoisia tukihenkilöitä sitä varten.

P.S. Hyvälaatuiset kantoliinat ja -reput vain paranevat käytössä. Materiaali pysyy jämäkkänä mutta muuttuu käytön ja pesujen myötä pehmeämmäksi. Siksi moni suosiikin käytettyä uuden sijaan!

lainahaikara@lainahaikara.fi

044 - 489 0891

Tmi Pajuhaikara / Lainahaikara

Y-tunnus: 2686015-6